Pevensien lapset Peter, Susan Edmund ja Lucy lähtevät Lontoon-kodistaan maaseudulle pommituksia pakoon. He pääsevät vanhan professorin taloon, jossa kaikenlainen äänekäs leikkiminen ja hauskanpito on kiellettyä. Talo on kuitenkin valtava, ja siellä riittää tutkittavaa pitkäksi aikaa. Eipä aikaakaan, kun pieni Lucy joutuu hurjaan seikkailuun: hän piiloutuu vaatekaappiin ja löytää itsensä lumisesta metsästä, Narnian maasta. Hän tapaa Tumnus-nimisen faunin, joka kertoo asioiden olevan huonosti ja Valkean velhon hallitsevan maata epäoikeudenmukaisesti. Palattuaan takaisin vaatekaapin toiselle puolen Lucy yrittää kertoa sisaruksilleen kokemastaan, mutta kuten arvata saattaa, kukaan ei usko häntä. Hän ei kuitenkaan ole ainoa Narniassa käynyt perheensä jäsen, sillä eräänä päivänä hän tapaa sieltä Edmundin. Edmund kuitenkin käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut saaden Lucyn pahalle mielelle pitkäksi aikaa.

Eräänä päivänä koko sisarusjoukko joutuu kiireessä piiloutumaan vaatekaappiin, ja Lucyn onneksi portti Narniaan on auki. Hauska tutkimusretki muuttuu kuitenkin pelottavaksi ja ahdistavaksi, kun he huomaavat Edmundin kadonneen. Peter, Susan ja Lucy eivät voi lähteä kotiin, ennen kuin veli on löydetty. Heillä on kuitenkin tehtävä: on ennalta määrätty, että juuri he vapauttavat Narnian Valkean velhon hirmuvallan alta.

...

Muistan jonain kesänä lukeneeni koko Narnia-sarjan putkeen, ja se kuuluukin lempikirjojeni joukkoon. Tällä kertaa nappasin Velhon ja leijonan hyllystä hetken mielijohteesta, kun aamulla teki mieli lukea jotain. Sillä hetkellä kesken ollut kirja oli alakerrassa, enkä unenpöpperössä jaksanut lähteä sitä hakemaan, joten valitsin minkä tahansa kohtuullisen lyhyen kirjan. Sain kuitenkin taas Narnia-kärpäsen pureman, ja oli ihan pakko katsoa elokuvakin vielä samana päivänä. :)

Narnia-kirjat on kirjoitettu niin taidolla, että ei voi kuin ihailla Lewisin mielikuvitusta. Velhossa ja leijonassa on paljon kaunista kuvailua, ja erityisesti maisemat nousevat kirjasta esiin, mitä elokuva tukee hyvin. Lempihahmojani ovat Lucy ja Tumnus, joiden ystävyys on niin lämmintä ja aitoa.

Voin suositella Velhoa ja leijonaa sekä sen jatko-osia (tai missä järjestyksessä kirjat sitten lukeekin) ihan kaikille. Voin taata, että jokainen haluaisi itsekin Narniaan kirjan luettuaan. Niin minäkin. :)