Uskollinen ystävänne on kolmesta kirjeromaanista koottu teos, joten siitä ei pysty kirjoittamaan yhtenäistä juonitiivistelmää, eikä kirjeromaaneista ole muutenkaan helppo aina etsiä juonta. Kerron siis vain lyhyesti jokaisesta tarinasta.

~ ~ ~

Kirjan aloittaa (parinkymmenen sivun johdannon jälkeen) Kolme sisarta, jossa sisarista vanhinta, Marya, on kosittu. Näin Mary kirjoittaa kosijastaan:

"Olen maailman onnellisin olento, sillä herra Wats on kosinut minua. -- Hän on aika vanha mies, noin kahdenneljättä, ja hyvin ruma, niin ruma, etten kestä katsoa häntä. Hän on äärimmäisen epämiellyttävä ja vihaan häntä enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa."

Herra Wats on vakaasti päättänyt naivansa jonkun sisarista, ja jos Mary hänet torjuisi, kosisi hän seuraavaksi tämän nuorempaa sisarta Sophiaa, ja sen jälkeen kuopusta Georgianaa.

~ ~ ~

Seuraava tarina, Rakkaus ja ystävyys, on kaikista selvimmin parodia, ja ehkä näistä kolmesta kertomuksista hulvattomin. Siinä päähenkilö Laura kirjoittaa rakkaan ystävänsä tyttärelle mitä kamalinta elämäntarinaansa. Lauran elämä on monet kerrat vaikuttanut auvoiselta, mutta joka kerta onnen katkaisee jokin karmaiseva onnettomuus. Laura kuvailee elämäänsä niin dramaattisin sanankääntein, ettei kertomukselle voi olla nauramatta ääneen.

"Lennähdimme toistemme käsivarsille ja vaihdettuamme molemminpuolisen ystävyyden valat lopuksi elämäämme paljastimme heti toisillemme sydämiemme kaikkein syvimmät salaisuudet. Tämä ihastuttava toimemme keskeytyi, kun sisään astui Augustus, Edwardin ystävä, joka oli juuri palannut yksinäiseltä samoilulta. Ikinä en ole nähnyt yhtä koskettavaa kohtausta kuin oli Edwardin ja Augustuksen tapaaminen. "Elämäni! Sieluni!" huudahti ensimmäinen, "Ihana enkelini!" vastasi jälkimmäinen heidän lennähtäessään toistensa käsivarsille. Se oli liian liikuttavaa niin Sophian tunteille kuin omillenikin - pyörryimme vuorotellen sohvalle."

~ ~ ~

Kolmannen tarinan päähenkilö on vanhempi (tuon ajan mittapuun mukaan) naishenkilö Lady Susan, jolle on mitä suurinta huvia vokotella nuorempia miehiä ja katsoa, miten heidän siihen mennessä solmimansa kihlaukset hajoavat käsiin. Hänessä itsessään ei kuitenkaan missään tapauksessa ole mitään vikaa, vaan kaikki mitä hyväuskoisten sukulaisten korviin kantautuu on poikkeuksetta ilkeää juorupuhetta ja huhua, ja hänen tyttärensä on olemassa vain kiusatakseen äitiään (eikä missään nimessä päinvastoin, eipä tietenkään). Niin raivostuttava henkilö kuin Lady Susan onkin, tarina on aivan yhtä viihdyttävä kuin kaksi edellistäkin!

~ ~ ~

Muut tähän mennessä lukemani Austenin kirjat ovat olleet vakavan romanttisia, eikä niistä ole paljon huumoria löytynyt - ainakaan tarkoituksellista. Nämä Austenin nuorena kirjoittamat tarinat ovat kuitenkin jotain aivan muuta: ne parodioivat niitä romanttisia tarinoita, joita hän itsekin kirjoitti. Sanankäänteet ovat liioitellun monimutkaisia, kihlautua voi kahden minuutin tuntemisen jälkeen, jos mies on oikeanlainen - ja tukalassa tilanteessa ainoa mahdollinen vaihtoehto on pyörtyä. Monessa kohdassa en voinut mitään, vaan purskahdin nauruun!

Loistava kirja! Lukekaa! Lukekaa! :)